Oikein ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikki lukijat!!
Mun täytyy pyytää ihan näin julkisesti anteeksi Siskolta, että mä viimeks kirjotin vähän tylysti susta..
Kun pistin että sä oot laiska, kun et päivitä usein. Mä en tarkottanut sitä sillee, kyllähän sä tiedät..
Ymmärrän, ettei aina jaksa ja sit varsinkin jos on "veto pois". Sun tarttee alkaa syödä vitamiineja, esim. rautaa.
Toi sun laihdutus kuuri on aika rankka, siis jos et syö enää ollenkaan lämmintä ruokaa?? Muista, että me kaverit ollaan sitä varten, että me tuetaan sua! Vai mitä lukijat, ystävät on tärkeitä ja tukee??
Sit toinen juttu, johon me ei olla tässä blogissa vielä ehditty paneutua, niin syy miksi tän blogin nimi on Rikoo on Riskillä Ruma. No, syy on yksinkertainen: me kaikki kolme tykätään Mikko Alatalosta ja toi biisi on tosi hauska. :D Se on sellanen inside juttu, kun oltiin kerran kolmisin niin se biisi tuli radiosta. :D Siitä nauramisesta ja hihittelystä ei meinannut tulla loppua ja sit siitä asti aina toi biisi on saanut tosi hyvälle mielelle. Ja onhan tää blogikin vähän tällanen hyvän mielen blogi! Tai ainakin yritetään niin *hihi*
Mun poikakaveri Jere on jo joululomalla koulusta ja se lähti sen vanhempien luo, ne asuu aika kaukana. Me ei nähä nyt kai enää ennen joulua :(( Ihan kamala ikävä!! Toki me puhutaan mesessä ja soitellaan, mut on se silti rankkaa, kun on tottunut näkeen melki joka päivä.. Joululahjat vaihettiin jo, mut enpä kerro mitä Jere multa saa. (Jos se vaikka lukee tätä blogia!! Oson se tietää meinaan..)
Omistan näin lopuks tän Mikko Alatalon upean biisin Jerelle... <3 :) :) En nyt sentäs ratkee ryyppään, mut kuvainnollisesti..
Mikko Alatalo — Ihmisen Ikävä Toisen Luo
"Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa,
Mutta sielu kaipais seuraa parempaa.
Ei näissä kapakoissa kuule runoa ei tankaa
Pelkkää juopunutta puheensorinaa.
Nuo kasvot naistenhuoneen peilissä, joita tuijotan.
Ei ne minun oo vaan omaisuutta ryyppyporukan,
Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa,
Se että sinä olet voinut mua joskus rakastaa.
Ei näissä kapakoissa kuule runoa ei tankaa
Pelkkää juopunutta puheensorinaa.
Nuo kasvot naistenhuoneen peilissä, joita tuijotan.
Ei ne minun oo vaan omaisuutta ryyppyporukan,
Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa,
Se että sinä olet voinut mua joskus rakastaa.
On silti hyvä ettet näe minua nyt,
En tahdo että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on,
Niin jäljelle jää vain tuo;
Ihmisen ikävä toisen luo.
Kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin
Se on sama rokuliinko jää vai töihinkö mä meen.
Mä tiedän etten tulevaisuutta tehdä voi näin,
Mutt kunhan selviäis nyt edes huomiseen.
Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan kukaties,
Seisoo ovellasi joku päivä vanha mestari.
Oon ehkä juoppo, mutta sen verran herrasmies
Etten tahdo tässä vaiheessa olla sulle vaivaksi."
En tahdo että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on,
Niin jäljelle jää vain tuo;
Ihmisen ikävä toisen luo.
Kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin
Se on sama rokuliinko jää vai töihinkö mä meen.
Mä tiedän etten tulevaisuutta tehdä voi näin,
Mutt kunhan selviäis nyt edes huomiseen.
Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan kukaties,
Seisoo ovellasi joku päivä vanha mestari.
Oon ehkä juoppo, mutta sen verran herrasmies
Etten tahdo tässä vaiheessa olla sulle vaivaksi."
- Titta -
